Tänä vuonna avattiin maastopyöräilyn kisakausi melko poikkeuksellisesti jo toukokuussa, kun ajettiin Peurungalla maraton cupin osakilpailu toukokuun viimeisenä viikonloppuna. Kisan jälkeen ollaan ehditty jo viikon päivät kiikkua alppinousuja Itävallan Schladmingissa.

Itävallan matkasuunnitelmaa tehdessämme huomasimme, että tällä kertaa olisi ylivoimaisesti paras vaihtoehto lentää Helsingistä Müncheniin. Niin kauan kuin Finnair veloittaa pyörälaukusta 75€/pyörä/suunta, Ivalosta lentäminen on aika huono vaihtoehto, valitettavasti. Kun matkasuunnitelmaan tuli Suomen läpi autolla ajo, ajattelimme että samahan sitä sitten on riipaista matkalla jossain kisa.

Peurungan kisa osui sopivasti matkalle, ja oltiin kuultu reitistäkin hyvää. Oikeastihan kisalla ei ollut meille kisana mitään merkitystä, vaan kyseessä oli vain hyvä pitkä maastoharjoitus. Kotona kevät jatkui nimittäin jatkumistaan ja ennen reissuun lähtemistä ei kyllä ehditty nähdä yhtään kiveä tai juurta. Kisa olikin meille kauden neljäs lenkki maastossa.. Huvittavaa sinänsä kun osa Etelä-Suomen pyöräilijöistä on ajanut koko talven maastossa sulilla poluilla.. Pyöräkin oli niin uusi, että juuri ja juuri ehti ennen kisaa säätää ajoasennon kuntoon. :)

Onneksi pysähdyttiin matkalla pari päivää Joensuussa, ja ehdittiin käydä hakemassa tuntumaa sekä uuteen pyörään että maastossa ajoon Kontionpoluilla Kontiolahdella. Onpahan muuten tehty Kontiolahdella melkoisen hieno työ lajin edistämiseksi! Ihan älyttömän hauskaa ajettavaa polkua kilometritolkulla. Tällaisilla jutuilla saadaan varmasti lajin pariin uutta porukkaa! Monikin paikkakunta saisi ottaa tästä toiminnasta mallia!

 

Kontionpoluilla

 

Joensuusta matka jatkui kohti Peurunkaa ja kauden avauskisoja, ja ehdittiinkin käydä kiertämässä rata vielä kisaa edeltävänä iltana. Kerrankin oli radan kierron jälkeen hyvä fiilis lähteä kisaan, sillä ehkä ekaa kertaa Suomessa reitille oli saatu edes vähän nousua! 

Itse kisassa molempien ajo oli varmasti juuri sellaista mitä tällaisella valmistautumisella voi odottaa. Ensimmäisillä kierroksilla poluosuuksilla ajo oli ihan säälittävää räpellystä. Nousuihin ajo oli ihan kohtuullista niinkuin se ruukaakin olla, mutta kokonaisuutena aika vaisua menoa vielä. Onneksi tekninen suorittaminen parani kierros kierrokselta ja viimisellä kierroksella poluilla ei ollut enää aivan reittimerkkinä.. :) Reimalla poksahti selkäkin ensimmäisen kierroksen jälkeen, mutta onneksi kuitenkin maaliin asti päästiin molemmat.

 

Reima Peurungan kisassa (Kuva: Sanna Laitinen)

 

Tiina kävi kisan ajan tiukkaa taistoa kisan voitosta, mikä harmillisesti päättyi Kirsin rengasrikkoon 15km ennen maalia. Hauska sinänsä kun ei tiennyt Kirsin keskeytyksestä niin piti ihan loppuun asti puristaa kuitenkin. :) Reima taisteli kipeän selän kanssa sijalle 9.

 

Tiina Peurungan kisassa (kuva: Tarja Kivirinta)

 

Päivän positiivisin juttu oli ilman muuta uusi pyörä! Kyllä se Honzo on vain super hauska pyörä! Harvoin sitä tulee kisan aikana yhtä paljon mietittyä kuinka mahtavasti pyörä taittuu mutkiin, kiipeää ja kuinka vakaa se on laskuissa. Pyörä oli kaikilla osa-alueilla niin hitsin hyvä, että on edes vaikea eritellä mikä siinä oli parasta. Ainakin WTB:n uudet Ranger renkaat on ansainneet maininnan! Saatiin renkaat litkutettua vasta pari päivää ennen kisaa, ja niissä oli kyllä ihan jäätävä pito Peurungan jyrkissä nousuissa. Samaa pitoa ollaan jaksettu ihmetellä täällä Schladmingin alppilaskuissa sekä märillä juurilla ja kivillä.

Yleisesti otettuna Honzo on kyllä jäykkäperäiseksi maastopyöräksi niin ainoa laatuaan, että se ansaitsee ihan oman postauksensa. Joka tapauksessa sen pyörän taika on geometriassa, koska koko Honzo malliston jokainen pyörä ihan siitä halvimmasta alumiiniversiosta lähtien on vain niin hauska ajaa. Keskusvaraamolla on ollut pari vuotta Honzoja vuokralla ja säännöllisesti joku vuokraaja muistaa sanoa kuinka hauska pyörä se on ajaa.

 

HONZO!

 

Honzosta onkin kuullut sanottavan, että se on vähän vaarallinen pyörä koeajettavaksi.. Se koeajo nimittäin tulee monesti vähän kalliiksi... :) Meilläkin tämä homma lähti viime syksynä siitä, että Reima sai pariksi viikoksi kuitu Honzon koeajoon.... No se siitä pyörästä tähän hätään...

Tällä hetkellä ollaan siis Schladmingissa ja vietetään reissun ensimmäistä lepopäivää. Viime viikolla meille tuli kuuteen päivään 22+ tuntia treeniä ja ihan muutama nousumetri. Torstaina alkaa nelipäiväinen Alpentour Trophy etappikisa, jossa on jälleen luvassa tiukkoja nousuja ja itsensä haastamista ihan koko rahan edestä. :) Alpentour menee myös tänä vuonna täysin treenistä, ei niinkään kisasta. Taso on nimittäin kiven kova, kun mukana on kasa maailman parhaita maastopyöräilijöitä. Tavoitteena on että sunnuntaina Planain päälle päästyään voi olla tyytyväinen kuluneen neljän päivän suorituksiin. Jos tuloksissa sijoittuu oman sarjan kärkipäähän niin se on sitten plussaa.. Aiemmista Alpentoureista voi käydä lukemassa lisää täällä, täällä ja täällä. Meidän edesottamuksia voi seurata täällä.

 

Schladming on pitänyt meitä hyvänä!

 

Alpentourin jälkeen suunnataan heti maanantaina kotia kohti. Toivotaan hartaasti, että kotoa ehtisi kaikki lumi sulaa ennen kuin tullaan takaisin. Kyllä kaikella pitäisi joku raja olla, hiihtokaudenkin pituudella.. :) Lisää ohjelmaakin ollaan itselle hankittu laittamalla ilmoittautuminen sisään Levi24:n duo sarjaan, ja on meillä Norjan reissusuunnitelmiakin viritteillä Juhannukseksi.