Kisaviikonloput ne vain vilisee ohi, ja kisaraportit tulee sitten vähän myöhässä.. :)

Juhannuksena suuntasimme Pohjois-Norjaan Tromssan alueelle kisoihin. Flunssa oli sen verran sitkasta laatua, että päätimme ilmoittautua kisoihin vasta paikan päällä. Eipähän olisi tarvinnut alkaa perumaan osallistumisia, jos flunssa olisi mennyt pahemmaksi.

 

Kilpisjärvellä oli järkyttävän hieno juhannuskeli! Järvi jäässä ja lehti puussa.. :)

 

Tällä kertaa ajoitimme samalle reissulle kaksi eri kisaa, Reistadrittetin ja Jegerrittetin. Meillä tulee tuollekin seudulle ajomatkaa sellainen 700km yhteen suuntaan, joten oli ihan sama sitten ajaa samalla vaivalla kaksi kisaa. :) 

Reistadrittet oli meille entuudestaan tuntematon kisa, joka ajettiin Setermoenissa Bardun alueella. Maisemat on samat kuin Skiclassics sarjan Reistadlopetissa. Sen verran tiesimme etukäteen, että kyseessä olisi teknisesti helpompi reitti, jolla oli kuitenkin yli 1000m kokonaisnousua 55km matkalla. Kisapaikalla totesimme, että juuri kenelläkään ei ollut meidän lisäksemme täysjoustopyörää mukana. Reitti olikin sitten oikeastaan 99% hiekkatietä ja asvalttia. Suomessahan tällaista kisaa ei uskalla kutsua edes maastopyöräilyksi, mutta rehellisesti sanottuna välillä on ihan hyvä treenin kannalta ajaa tällaisia kovavauhtisia hiekkatieralleja. Pelkkä kivikossa möyriminen ei välttämättä kehitä pitkällä juoksulla ajoa ihan parhaalla tavalla. :) Kisassa oli myös miesten puolella varsin kova taso, kun mukana oli suurin osa Pohjois-Norjan nopeimmista miehistä.

 

Reistadrittetin maisemia

 Ainakin kova yritys oli ylittää maaliviiva hyppäämällä :D

Hei alkumatkasta lähdettiin pitkään yli 10km nousuun, ja siinä kyllä huomasi varsin selvästi, että flunssa ja sen aiheuttama treenitauko vaikutti ajoon vielä paljon. Daniel pääsikin Reimalta karkuun jo ensimmäisellä kympillä, ja nopeat miesletkat puolestaan karkasi Tiinalta. Alun jälkeen kisa etenikin porukka-ajona. Reima pääsi vähän vahingossa karkuun omalta porukaltaan viimeisellä 10 kilometrillä, ja onnistui pitämään toisen sijansa vaikka takana tulevilla porukoilla olikin tulisia loppukirikamppailuja. :) Tiina tuli maaliin naisten selvänä voittajana.

 

 Reistadrittetissä oli hieno maalialue! Loppukirikamppailuihin oli hyvästi tilaa ja yleisökin näki viimeiset sadat metrit hyvin.

 

Reistadrittetin jälkeen ajelimme seuraavan päivän kisapaikkakunnalle Jegervatnetiin Lyngenin alueelle. Jegerrittetissä olemme käyneet kertaalleen kaksi vuotta sitten. Kyseessä on hauska pikkukisa. Kisan viehätys ei ole hyvissä palkinnoissa eikä mittavissa järjestelyissä, vaan koko tapahtuma on jotenkin hauskan sympaattinen ja alue on tietenkin todella hieno. 2000m korkeat vuoret nousee suoraan meren pinnasta, joten maisemat on kyllä viimeisen päälle hienot. Kisa on 40km pitkä, ja reitillä on kyllä vähän kaikkea. On hiekkatietä, asvalttia, suota ja ihan hienoa polkuakin. Pari ihan kohtalaista nousuakin reitille mahtuu. Toki reitti on vähän sellainen, että jos nousussa tai suolla ei saa kavereita jätettyä niin joutuu loppukirihommiin. Ja maalisuora on tunnetusti alamäkeen ja erityisen lyhyt. :)

 

Jegervatnet on hieno paikka! :)

Tällä kertaa kisassa oli myös ihan hyvä taso, jälleen etenkin miesten puolella. Osa porukasta oli samaa kuin Reistadrittetissä, ja oli mukana muutama tuore mieskin. Alkumatkasta miesten porukka pysyi aika pitkään isona, ja vasta ensimmäisillä poluilla porukka saatiin hajalle. Reitin isoimmassa nousussa Reima pääsi sitten karkuun Hammerfestin Björnar Aronsenin (se tuore mies.. :)) kanssa. Loppumatkasta Björnar kaatui suohon, ja Reima jäi kohteliaasti odottamaan häntä. Maalisuoralla Björnar sitten kohteliaasti ohitti Reiman.. :) Tiina ajeli reissun sopuisasti miesten kanssa, ja voitti naisten sarjan jälleen seuraavalla erolla. Tiinalla on nyt 2/3 kiinnitystä Jegerrittetin huikeaan kiertopalkintoon, joten tänne pitää varmaan lähteä vielä ainakin kerran. :)

 

Reima Jegerrittetissä!

 

Mukana meillä oli reissussa tuliterät Konan Hei Hei Supremet, eli siis täysjoustopyörät. Pyörävalinta ei olisi voinut olla enempää väärä, etenkin Reistadrittettiin. Siellä kun ei tainnut kellään muulla kärkikuskilla täpäriä olla. Toisaalta kun täpäri on noin hyvä, niin ei sillä juurikaan ota takkiin hiekkatierallissakaan. Meidän ajatus olikin, että ennen Tahkoa olisi kiva saada pari kisaa alle uudella pyörällä. Uusi pyörä on kuitekin uusi, ja on hyvä saada ajoasento ja jousitus säädettyä viimoisen päälle ennen ekoja kunnon kisoja. Heipasta tulikin hyvä kokemus heti ekoissa kisoissa. Se on jäätävän nopea pyörä kaikissa maaston kohdissa, ja siihen sai heti hyvän luoton aikaiseksi. Kirjoitellaan lisää näistäkin pyöristä heti, kun saadaan vähän enemmän kilometrejä alle.

Reissu oli jälleen kerran mukava, mutta alkuviikosta huomasi kyllä hyvin, että flunssan jälkimainingeissa palautuminen kahdesta kisasta oli aika hidasta. Etenkin kun kotona oltiin taas kahden jälkeen aamuyöllä. Juhannuksen jälkeen ollaan myös ehditty kilpailemaan Tahkolla, mutta Suomen suurin MTB-kisa ansaitsee kyllä ihan oman päivityksensä.. :)