Pitäähän se raportti kirjoittaa Tahkoltakin, joten tässä tulee. :)

Tahko on monille Suomen maastopyöräilijöille kesän ykköskisa. Meille se ei ole sitä.. :) Mutta iso ja hyvin järjetetty kisa kuitenkin. Johtuen juuri siitä, että monille Tahko on kesän ykköstapahtuma ja joka kesäinen perinne, olemme kokeneet olevamme Tahkolla vähän altavastaajia. Tämä johtuu siitä, että suurin osa meidän kanssakilpailijoista muistaa 60km reitiltä jokaisen kiven ja juuren ja osaa ajaa joka laskun ja nousun juuri sitä parasta linjaa. Kuulemaan mukaan näillä oikeilla linjoilla tehdään kisassa minuuttitolkulla eroa..

Tällä kertaa meillä ei tosin ollut järin suuria odotuksia kisaan. Sitkas flunssa aiheutti lähes kahden viikon kisatauon, ja kroppa ei meinannut oikein millään palautua toipilaana Norjassa ajetuista kahdesta kisasta. Viime kesän Tahko-fiaskosta oppineina ajeltiin tällä kertaa Tahkolle "jo" torstai illaksi, ja ehdittiin ajella perjantaina kisareitin ensimmäiset 40km. Perjantai-iltana saapui meidän Joensuun osaston huoltoporukka, ja illalla kerettiin vielä käydä kisan huoltokuviot läpi.. :) Tällaisessa kisassa on iso hyöty siitä, että on huoltoporukka mukana eikä tarvitse pysähtyä juomahuoltoon tai ajaa reppu selässä.

Lauantaina kisa lähti käyntiin ruuhkaisissa tunnelmissa, mutta kuitekin jouhevammin kuin viime vuonna. Kyllä sitä täytyy kuitenkin ihmetellä, miten iso joukko ajaa itseltään jalat alta jo heti kisan ensimmäisellä 15 kilometrillä.. Ajatuksena on tietenkin olla Kinahmin alla hyvissä asemissa, että nousun pääsisi ajamalla, mutta aika harvalla näyttää olevan nousun alkaessa enää voimia jäljellä.

 

 

Reima pääsi kisassa hyvin liikkeelle ja eteni alkumatkasta ihan kärki 15 joukossa. Golfkentän nurkilla osa porukasta lähti ohittelemaan letkaa maantien kautta ja kiilaili sitten siihen kärkipäähän, jolloin yhtäkkiä edessä olikin tuplasti ukkoja. Kaiken kaikkiaan ajo sujui ihan hyvin koko matkan, vaikka sairastelu painoi jaloissa eikä kulku ollut erityisen hyvää. Krampitkin alkoi varoitella jo puolen matkan tiettämissä, ja sen jälkeen loppumatka piti ajaa varovaisesti "rajoittimella". Se oli kuitenkin positiivista, että vaikka olo ei ollut ennen kisaa ja kisan aikana mitenkään optimaalinen, niin ajo tuli kuitenkin kohtalaisesti maaliin asti. Mikä tärkeintä, tämän kauden päävastustaja jäi taakse tulisessa loppukirikamppailussa.. ;)

 

 

Tiina jäi lähdössä vähän huonoon paikkaan, ja jäi kärkinaisista jo alkukilometreillä merkittävästi. Heti kun reitti kääntyi vähänkin nousuun alkoi kuitenkin tulla ajajia selkä edellä vastaan. Sen verran alas sijoitus oli kuitenkin valunut, että Nilsiässä ensimmäisellä parin sadan metrin polkupätkällä ja Kinahmin nousussa sitten jonotettiin ja tunkattiin. Jälkikäteen kuultiin, että kärkinaiset huuteli miehiltä tietä ja saivatkin sitä. Sitä voi vain laskea, että paljonko on taas tullut takkiin jonossa seisoskellessa. Aiemmin ei ole tullut mieleenkään huudella itsensä kanssa suurin piirtein samantasoisilta miehiltä tietä, mutta jatkossa pitää varmaan ottaa tavaksi jos haluaa isoissa kisoissa kärkisijoista taistella. Tilanne on tietenkin ihan eri, jos polku on vapaa ja edessä ajetaan hiljempaa. Silloin pitää pyytää ja antaa tietä. Mutta jos vauhti on hidas vain sen takia, että polku on yksinkertaisesti tukossa, niin turha kai silloin on huudella. Tällä kertaa ei tosin jäänyt mitään jossiteltavaa, sillä raskailla jaloilla ei olisi kovin paljoa lujempaakaan pystynyt ajamaan. Puolenmatkan jälkeen tuli seinä vastaan, eikä sen jälkeen ollut mitään paukkuja taistella kolmossijasta, johon eroa tuli lopulta vain minuutti.

 

 

Tahkolla ajeltiin Konan täysjoustoisilla Hei Hei Supremeilla. Pyörä toimi kyllä Tahkon poluilla aivan mahtavasti. Erityisesti jousitus tuntuu erittäin toimivalta suomalaisille poluilla. 120mm Rokkarin RS-1 vaikuttaisi näin parin kuukauden koeajolla olevan todella toimiva peli. Takapäässä on Rokkarin Monarch, ja takapään jousto on rakennettu Konan fuse independent suspension systeemillä. Pyörä vaikuttaisi olevan todella kilpailukykyinen kokonaisuus, ja mitään heikkouksia siitä ei ole vielä löytynyt. Ylämäkeen se kiikkuu ihan älyttömän hyvin, ja poluilla se on todella smooooth.. :) Rengastuksena oli jo tälle kaudelle tuttu WTB:n 2,25 Ranger, joka tuntuisi olevan kilpailukykyinen ihan missä vain olosuhteissa. Ja puhki sitä ei taida saada sitten millään.. Tahkolle saatiin myös pyöriin WTB:n Padloc Commander gripit. Niihin kannattaa kyllä käydä ehdottomasti tutustumassa, jos on väsynyt kikkailemaan pyörivien grippien ja puutuvien kämmenien kanssa.

 

 

Tahkon jälkeen oli muutaman päivän takki aika tyhjä. Ollaan alkukesästä kierretty tietoisesti tosi paljon kisoja, silläkin uhalla että rasitus alkaa vähän kertymään ja kulku sen seurauksena kärsimään. Kuuteen viikkoon kertyikin kokonaista kahdeksan kisaa, mikä tarkoittaa sitä että kisa-ajoa kertyi 20-30 tuntia. :) Eipä siinä, kyllähän sitä kilpaa ajais vaikka ja kuinka paljon, mutta kun samalla sitä autoiluakin kertyy. Ja meiltä kun lähdetään kisoihin, niin ne kilometrit lasketaan aina tuhansissa.

 

 

Tahkon jälkeen katseltiin kisakalenteria ja todettiin, että joku kisa tarttis saada alle ennen Offroad Finnmarkia. Kuka hullu nyt kokonaisen kuukauden jaksais ihan vain kotona olla? ;) Valinta tehtiin Cycli XCM:n ja SM XCO:n välillä, ja valinta osui ensimmäisen kohdalle. Sekin reissu on jo heitetty, mutta kirjoitetaan siitäkin ajallaan ihan oma päivitys.. :)

Viime viikolla julkaistiin myös kauden ykköstapahtuman Offroad Finnmarkin reittikartat. Näyttää juuri niin rankalta ja hienolta kuin vain toivoa saattaa. Tiinan viime vuotinen kohtalonpaikkakin on taas reitillä, joten päästään tarkistamaan että minkähänlainen kohta se olikaan. Siitä ei nimittäin kovin suuria muistikuvia meillä kummallakaan ole. :) Finnmarkissa on ollut yhtä myöhäinen kevät kuin Saariselälläkin, joten ainakin vielä toistaiseksi viddalla on ollut todella märkää. Toivottavasti maasto ehtisi viimeisten viikkojen aikana edes vähän kuivaa. Vähän saakin olla märkää, sillä muta ja suo kuuluu autenttiseen viddakokemukseen. :)

Niin ja se pitää vielä mainita, että viime viikkoina on ollut kyllä ilo päästä ajelemaan oikein luvan kanssa kansallispuiston hienoille poluille. :) UK-puiston avautuminen pyöräilylle tarkoittaa myös sitä, että Saariselkä MTB:n reitit menee suureksi osaksi uusiksi. Hyvin pitkälle meillä on selvät sävelet reittien kanssa, mutta vähän kartoitustyötäkin tarvitaan vielä.