Tämän viikon torstain ja perjantain aikana olimme osallistumassa Offroad Finnmarkin 300km matkalle. Kyseessä on siis maastopyöräilykisa, jossa ajetaan yhteen putkeen 300km Finnmarksviddan poluilla, soilla ja paljakoilla.

Tämän vuoden OF300 oli meidän ensimmäinen kerta Offroad Finnmarkissa ja myös ensimmäinen kokemus normaalia 5-6 MTB maratonia pidemmästä kisasuorituksesta. Ennen kisaa oli vaikea kuvitella, millainen suoritus oli oikein kyseessä. Eilen kotimatkalla muotoilimme asian näin: OF300 matka on sama asia, kun ajaisi KAIKKI Saariselkä MTB Stages reitit läpi yhteen putkeen ja sen jälkeen ajaisi nämä kaikki reitit UUDELLEEN LÄPI. Ja edelleen käytännössä yhteen putkeen ja nukkumatta. Huoltopisteet olisivat 50km välein ja niillä pysähdyttäisiin yhteensä vain 1h20min. Todellisuudessa Offroadin maasto on kuitenkin vielä paljon hitaampaa kuin meillä Saariselällä, koska soitten ylityksiä on paljon ja niiden yli ei ole rakennettu minkäänlaisia siltoja tai pitkoksia. Tuntureiden ylitykset ovat maastoltaan hyvin samanlaisia kuin meillä Palopään päällystä tai Ahopään pohjoisrinne, eli täynnä terävää kiveä ja kalliota.

Etukäteen meidän suurimpana huolena oli energioiden riittävyys, koska meillä molemmilla on ollut energioiden kanssa ongelmia jo huomattavasti lyhyemmissäkin suorituksissa. Saimme Powerbarin Teemulta hyvän ohjeen syömiseen. Ohjeen mukaan ja Powerbarin tuotteilla syöminen ja juominen onnistui hyvin eikä vatsan kanssa ollut ongelmia missään vaiheessa. Urheiluravinteiden lisäksi meillä oli mukana suklaata, suklaarusinoita, sipsiä ja kokista. Lisäksi söimme check pointeilla järjestäjien tarjoamaa ruokaa niin paljon kuin vain suinkin maistui. Vaihtovaatteet ja puolet eväistä kuljetettiin kisajärjestäjän toimesta Masin huoltoon noin 140km kohdalle.

Koska meiltä on Altaan melko lyhyt matka ja kisa alkoi vasta Suomen aikaa illalla seitsämältä, päätimme ajaa kisapaikalle vasta torstaina aamulla. Päivä Altassa meni aika nopeasti kaiken maailman säätämiseen pakkaamiseen jne. Tässä kisassahan reittiä ei ole merkattu käytännössä ollenkaan maastoon, vaan kaikilla osallistujilla pitää olla GPS, johon reitti ladataan. Kilpailijoiden seuranta sen sijaan tapahtuu mobiilisovelluksen avulla, ja sitä varten osallistujilla piti olla android tai iphone ja puhelimeen sopiva lisävirtalähde. Kaikkien varuste speksailujen tiimellyksessä aika kului älyttömän nopeasti. Ennen kisaa ehdimme käydä Peppes Pizzassa tankkaamassa, mutta hyvin pian lähtö oli jo edessä.

Ensimmäiset sydämen tykytykset saatiin 30min ennen lähtöä, kun olimme jo siirtyneet lähtöpaikalle. Reima huomasi, että hänen pyörän kammet heiluivat vähän. Ei muuta kuin takaisin autolle ja pikainen kampien kiristys. Reima ehti onneksi kuitenkin hyvin lähtöön. Joukkueet oli järjestetty kahden mönkijän perään ja Altan keskustasta lähdettiin liikkeelle neutraalilähdöllä. Tunnelma lähdössä oli ihan mieletön! Väkeä oli paikalla paljon eikä kisafiilistä tarvinnut kauaa etsiä. :) Mönkijät johdatti porukan ulos kaupungista ja ensimmäisen kapean polun jälkeen päästiin todenteolla matkaan.

Etukäteen meidän oli hyvin vaikea asettaa tällaiseen kisaan mitään tavoitetta. Tavallisten maratonien tulokset saa unohtaa, kun mietitään tämän kisan ennakkoasetelmia. Vaikka toisin voisi kuvitella, tällä kisalla on hyvin vähän tekemistä maratonmaastopyöräilyn kanssa. Ylipitkässä suorituksessa suorituskykyisyyden merkitys pienenee, ja ihan muut asiat korostuvat. Kokemuksen merkitystäkään ei voi vähätellä. Taktiikkanamme oli ajaa mahdollisimman pitkälle mahdollisimman kovaa. Kun suoritus kestää noin 24 tuntia, ei ole välttämättä kauhean paljon väliä onko ajanut 130 tai 160 keskisykkeellä, kun pelkästään valveilla olo ja pyörän päällä oleminen alkaa varmasti jossain vaiheessa väsyttämään. Tämä taktiikka oli varmasti oikea ja se toimikin mielestämme kohtalaisen hyvin.

 

Lähdössä hymyilytti! :)

 

Etappi 1: Alta-Alta

Ensimmäinen etappi oli 50km pitkä ja sen jälkeen palattiin ensimmäiseen check pointiin takaisin lähtöpaikalle. Ensimmäisen kapean polun jälkeen pääsimme ajamaan vapaasti. Vauhti oli paikoitelleen hyvinkin kovaa, lähellä Tiinan normaalia maratonvauhtia. Tässä vaiheessa mukana oli paljon sellaisia joukkueita, jotka jo puolessa matkassa oli meitä jäljessä kymmeniä minuutteja. Kuinkahan tiukoilla he mahtoivat olla? Ensimmäiseen check pointiin tulimme mixed sarjan kärjen tuntumassa. Huoltopisteellä Reima huomasi, että kampi heiluu jälleen. Paikallisen pyöräliikkeen FullRullen huoltomies huomasi tilanteen ja ennen kuin huomasimme mitään, oli Heippa jo nostettu pukille. Hyvin pikaisen tutkimisen jälkeen meille ilmoitettiin, että kampi on rikki eikä se tule missään nimessä kestämään 250km kilsaa maaliin. Liikkeellä oli kisan kärjen mukana kulkevassa huoltoautossa vastaavat kammet ja ne pystyttiin jättämään seuraavalle huoltopisteelle noin 100km kohdalle Tuttebergiin. Näillä mentiin, rikkinäiset kammet väännettiin mahdollisimman tiukalle ja matka jatkui. Koska asialle ei voinut mitään, täytyi vain toivoa, että pyörä kestää ja jatkaa matkaa.

Etappi 2: Alta-Tutteberg

Toinen etappi lähti pian alun jälkeen kiikkumaan ylös Finnmarksviddalle. Kaiskurun asuinalueella reitin varrella oli paljon kannustajia ja pikkupojat heitti osallistujille yläfemmaa! Huippufiilis!! Melko pian pääsimme puurajan yläpuolelle ihastelemaan juuri ja juuri horisontin yläpuolella paistavaa keskiyön aurinkoa ja vuonolle aukeavaa maisemaa. Nordlysbyen Sykkelin junnupojat olivat kiikkuneet musavehkeitten kanssa ylös tunturiin, ja heidän pisteeltään saatiin hyvät rytmit seuraaville kilometreille! Aivan huikea fiilis ja tunturiylängöllä ohittelimme useita joukkueita. Jossain vaiheessa ennen Tuttebergia tunturissa kivellä oli kannustamassa kaksi tyttöä, jotka kertoivat meille, että Tiina oli ensimmäinen nainen sillä paikalla! Mahtava tunnelman nostatus! :)

 

Johtoasemassa Tuttebergissä! Copyright: Finnmarksrittene/Offroad Finnmark

 

Tuttebergiin saavuimme siis mixed sarjan johdossa ja ajo tuntui vahvalta! Check pointille tullessa meni noin 10 sekuntia, kun Reiman pyörä oli jo FullRullen pukilla ja uudet kammet oli pyörässä viidessä minuutissa! Aivan huikeaa! Reppuun evästä ja matka jatkui. Jottei FullRullen huolto olisi vaikuttanut liian hyvältä ruuvasivat he Reiman kampiin Tuttebergissa eturattaan väärin päin. :) (ehkä ihan ymmärrettävää keskellä yötä kauheassa kiireessä:)) Pian tämän jälkeen alkoi pyörästä kuulua kova narina, jonka luulimme liittyvän väärinpäin olevaan eturattaaseen, mutta joka paljastui kisan jälkeen rikkinäiseksi keskiölaakeriksi. Kampien vaihdon yhteydessä keskiöön jäi varmasti hiekkaa, joka rikkoi laakerin.

Etappi 3: Tutteberg-Masi

Kampien vaihdon aikana toinen suomalaispari oli ehtinyt edellemme, mutta tavoitimme heidät pian. Kello oli jo yli puolen yön ja jossain vaiheessa aurinko alkoi kipuamaan jälleen korkeammalle taivaalle. Matka taittui edelleen hämmentävän helposti. Maasto tähän mennessä oli ollut meille hyvin mieluista ja tuttua, ihan kuin kotituntureilla. Syöminen ja juominen sujui helposti eikä missään vaiheessa alkanut nukuttamaan. Masin huoltopisteelle saavuimme lähes tasan yhdeksän tunnin ajon jälkeen Suomen aikaa klo 03.58. Pidimme Masissa pakollisen tunnin tauon, jonka aikana vaihdoimme kuivia vaatteita ja yritimme tankata mahdollisimman paljon. Samalla väärinpäin asennettu eturatas käännettiin oikein päin. :) Jossain vaiheessa yksi sekajoukkue oli siirtynyt edellemme, ja tunnin taukomme aikana myös toinen joukkue ehti jatkaa matkaa.

 

Finnmarksviddalla! Copyright: Finnmarksrittene/Offroad Finnmark

 

Etappi 4: Masi-Suossjavri

Vastoin uskomuksiamme eteneminen muuttui huomattavasti vaikeammaksi tunnin tauon jälkeen. Masin jälkeen maasto muuttui hitaammaksi. Heti alkuun oli pitkä nousu takaisin ylös Finnmarksviddalle ja yhä useammin jouduimme jalkautumaan märkien soiden vuoksi. Auringon noustessa keli muuttui kuumemmaksi ja jouduimme pysähtymään vähentämään vaatteita. Karasjoen tien ylitykseen mennessä saimme kuitenkin uudelleen ajosta kiinni. Tämän jälkeen reitti lähti Karasjoen tien eteläpuolelle ja muuttui erittäin hitaaksi. Välillä ajettiin hyvin hyvin hitaalla mönkijäuralla ja lopulta uraa ei ollut enää ollenkaan. Suopaikkoja oli entistä useammin ja ajo muuttui tökkiväksi ja katkonaiseksi. Samalla päivä alkoi lämpenemään ja keli alkoi tuntua jo epämukavan lämpimältä. Uskokaa tai älkää, mutta meillä molemmilla paloi käsivarret kisapäivän aikana! Reiman pyörä naksui naksumistaan, mutta se oli pakko siirtää pois ajatuksista. Lopulta saavuimme Suossjavrin huoltopisteelle vielä kohtuullisen hyvissä voimissa. Vajaa 200km takana ja "enää" reilu 100km edessä! Kahvin ja vohvelin jälkeen olimme valmiita jatkamaan matkaa!

Etappi 5: Suossjavri-Jotka

Toiseksi viimeinen etappi! Sen ajatuksen voimalla jatkoimme matkaa vihdoin takaisin kohti pohjoista! Alkumatka oli hieman nopeampaa uraa, mikä nostatti mieltä huimasti. Meillä ei ollut mitään tietoa sijoituksestamme, mutta tuntui mukavalta edetä koko ajan kohti maalia. Puolessa välissä Suossjavria ja Jotkaa Tiinalla alkoi tuntua hankalalta. Pidimme useammin tankkaustaukoja, mutta syöminen ei tuntunut auttavan. Taitoimme matkaa yhdessä muutaman miesparin kanssa ja he tsemppasivat meitä ja olivat sitä mieltä, että oli varmasti mixed sarjan top3:ssa. Jotkaa lähestyessä maasto muuttui jälleen hitaaksi. Matkalla oli pitkiä suopätkiä ja useita tunturinhuippujen ylityksiä, joissa jouduimme koko letka jalkautumaan. Ylitimme myös useita leveämpiä jokia, joten kengät olivat koko ajan litimärät. Pikkuhiljaa ranteita ja kyynärvarsia alkoi särkemään jatkuvat rynkytys kivikkoisissa alamäissä. Väsyneenä ajolinjat muuttuivat entistä hasardeimmiksi, minkä vuoksi p***e oli kovilla. Kun kiviin ei tajua enää yhtään keventää, hakkaa satula välillä aika kivasti persuksille.

Ennen Jotkaa Tiinan olo muuttui jatkuvasti huonommaksi. Jouduimme jalkautumaan entistä useammin ja alamäissä pyörän hallinta alkoi olla melko vaarallisella tasolla. Vihdoin ja viimein pääsimme kuin pääsimmekin Jotkaan ja yritimme parhaamme mukaan tankata. Sipsiä, leipää, kokista ja suklaata. Pyörät otettiin jälleen huoltoon saman tien ja ketjut saivat kovasti kaipaamaansa rasvaa.

Etappi 6: keskeytys

Keskeyttäminen kävi mielessä jo Jotkassa, mutta kun pää ei antanut periksi niin jatkettava oli. Matkaa oli jo taitettu lähes 250km ja noin 20 tuntia. Jotkan jälkeen oli pitkä ylämäki, jota ei varmaankaan ajanut kukaan koko kisassa ylös asti. Tämän jälkeen seurasi luonnollisestikin pitkä alamäki, jonka jälkeen saavuimme hiekkatielle. Ja sitten sammui valot, nimittäin Tiinan päässä. Vähän aikaa kului tien pientareella istuskellessa, jonka jälkeen jatkoimme matkaa kävellen. Olo oli kuin sekoitus kaatokänniä ja unta. Todellisuuden taju oli melko hämärän rajamailla, tähtiä lenteli silmissä ja mieli oli matala. Jonkin ajan kuluttua lopulta toiseksi sijoittunut sekajoukkue ohitti meidät. Pian saavuimme asvalttitielle, jossa vastassa oli FullRullen auto ja muita kannustajia. FullRullen pojat tarjosivat teknistä apua ja kannustivat jatkamaan, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Saimme kyydin takaisin Altaan ja pyörät tulivat perässä FullRullen autolla. Reissu oli ohi.

Jälkipuintia:

Kaupungilla kävimme ilmoittamassa keskeytyksestä ja kirjauduimme sisään hotelliin. Joka paikkaa särki, mutta nälkää ei ollut minkään vertaa. Kävimme illalla kaupassa ostamassa evästä, mutta syömään emme jaksaneet kerta kaikkiaan lähteä. Illalla unta ei todellakaan tarvinnut odotella 42 tunnin valveillaolon ja 21 tunnin lähes yhtämittaisen pyöräilyn jälkeen.

Vielä aamullakaan ei ollut aamupalalla juuri minkäänlaista ruokahalua, vaikka Scandic hotellin aamupala oli kyllä aivan huikean hyvä. Aamupalan jälkeen lähdimme hakemaan pyöriä FullRullen liikkeeltä ja setvimään kampien vaihtokuviota. Jälleen palvelu pelasi uskomattoman hyvin! Sentin paksuisessa mutakerroksessa olleet pyörät saivat pesun ja Reimalle vaihdettiin uusi keskiölaakeri. Aivan huippuluokan huoltopalvelu kerta kaikkiaan eikä FullRullen poikia voi liikaa kiitellä. Ensimmäisen kerran elämässä saimme käsityksen siitä, millaista pro tiimien pyörähuolto voi olla. Jos olette Altassa käymässä, niin heidän putiikissaan kannattaa kyllä käväistä. Suomalaisin silmin katsottuna liikkeen valikoima on hämmentävän hyvä ja palvelu on erityisen asiantuntevaa! :)

Päivän aikana nähtiin Finnmarkin tuttuja ja ehdittiin vaihtaa kuulumisia. Altasta on tulossa iso porukka Saariselkä MTB:hen ja heidän kanssaan on aina mukava vaihtaa kuulumisia! Huippu tyyppejä kaikki!

Kotimatkalle lähdettiin iltapäivällä, sillä päätimme olla menemättä kisan päätös bankettiin, joka olisi alkanut vasta lauantai-iltana. Tämä oli varmasti hyvä ratkaisu, koska Tiinalla oli edessä sunnuntaina työpäivä ja ensi viikonloppuna aiomme ajaa jo perinteeksi muodostuneen Lavkarittetin Skibotnissa. Päivän aikana ja kotimatkalla meillä oli aikaa tehdä analyysiä siitä, miksi kisa jäi kesken. Aloitimme kisan reippaasti, kuten suunnitelmissa olikin, ja se oli mielestämme edelleenkin oikea taktiikka. Tiinan hyytyminen kisan hyvin myöhäisessä vaiheessa ei mielestämme ollut merkki liian kovasta alkuvauhdista tai syömisen/juomisen epäonnistumisesta. Tyypillisesti liian kova alkuvauhti tai epäonnistunut tankkaus saattaisivat kostautua oksentamisena. Vatsan kanssa ei muutenkaan ollut ongelmia, joten tankkaaminen meni varmastikin kutakuinkin hyvin. Loppuvaiheessa, kun Tiinan meno alkoi hyytymään, yritimme parhaamme mukaan ottaa energiaa ja nestettä, mutta sillä ei ollut käytännössä mitään lyhyttäkään virkistävää vaikutusta suoritukseen. Näin ollen olemme päätyneet siihen, että suurin syy Tiinan sammumiseen oli yhdistelmä pitkään kestänyttä fyysistä rasitusta ja unen puutetta. Keskeytyksen aikaan olimme olleet yhtä mittaa valveilla jo 34 tuntia.

Mitä sitten teemme ensi vuonna toisin? (ensi vuonna me nimittäin ajetaan maaliin asti!!!) Yksi iso juttu on se, että meidän pitää mennä kisapaikalle päivää etukäteen, jotta ehdimme nukkua kisa-aamuna pitkään ja käydä vielä nukkumassa parin tunnin päiväunet ennen lähtöä. Tällöin valveillaoloaika ei veny epäinhimillisen pitkäksi kisan loppuvaiheessa. Lisäksi ainakin meille oli huono ratkaisu pitää pitkä tunnin pysähdys jo Masissa. Masiin asti tulimme tosi helposti, mutta tauon jälkeen eteneminen hidastui merkittävästi. Käytännössä meillä ei kuitenkaan ollut muuta vaihtoehtoa, sillä kisajärjestäjä kuljetti osallistujien matkalaukut vain ja ainoastaan Masiin. Koska meillä ei ollut omaa huoltoautoa, emme voineet pitää pitkää taukoa vasta Suossjärvellä. Ensi vuonna meillä on siis mukana oma huoltoauto, jolloin meillä on enemmän mahdollisuuksia taktiikan luomiseen ja sen muuttamiseen kisan aikana. Kolmas ja pienin moka oli se, ettemme ottaneet ylös jokaisen etapin tarkkaa pituutta. Etukäteen ajattelimme vain, että jokainen etappi on about 50km. Sitten kun pari etappia oli muutaman kilometrin alle 50km ja seuraava olikin 55km, alkoi etappien välit tuntumaan melko pitkiltä. :)

Kaiken kaikkiaan Offroad Finnmark oli taas erittäin hieno kokemus ja ihan jäätävän hieno esimerkki, miten hienosti näitä hommia Norjassa hoidetaan! Kyllä monen suomalaisen ihan lajista riippumatta kannattaisi käydä oppiretkellä naapurissa katsomassa, miten järjestään todellinen urheilujuhla! Ensinnäkin koko kisaformaattihan on ihan kaheli! Siis oikeasti! Tällaisen kisan keksiäkseen ja vieläpä toteuttaakseen pitää olla joko melko hullu tai sitten vain norjalainen. :) Sitten vielä se, että näin hullusta ideasta tehdään menestystarina, on vielä asia erikseen. Offroad Finnmark viikon aikana Altassa töitä tapahtuman eteen teki yli 150 vapaaehtoistyöntekijää yli viikon ajan! Miettikääpä sitä! Siinä ei paljon talkootyötunteja laskeskeltu! Kaupunki on kuitenkin vain Rovaniemen kokoinen, joten talkootyön ja urheiluhengen voimannäyte on melkoinen! Ja minkä takia ne ihmiset oli siellä? Ihan vain siksi, koska Norjassa urheilulla on väliä! Lapset, vanhemmat, mummot ja vaarit, oli kaikki siellä ja he oli mukana ihan täysillä! Koko kaupunki oli ihan sekaisin ja ihan joka ikinen kaupunkilainen tiesi, että kaupungissa on pyöräkisat!

Vaikka kisa jäi meiltä tänä vuonna kesken ja melko lailla suuri palkintoraha jäi pokkaamatta, ei me oikeastaan voida olla suoritukseemme kovin pettyneitä. Puhuimme jo ennen kisaa siitä, että kuinka hienoa on, että me oikeasti voidaan kiertää näitä kisoja! Tällä kertaa ei päästy maaliin, mutta ei 250km maastopyöräilyä raskaassa maastossa kovin huonokaan suoritus ole! Me pystyttiin etenemään tosi pitkälle tosi hyvää vauhtia, eikä sekasarjan voittokaan ollut kovin kaukana. Kun tämän vuotiset nöösien kämmit saadaan suorituksesta pois, pystytään me ensi vuonna ottamaan ajasta paljon pois! Ja tietenkin ajaa maaliin. :)

Loppuun täytyy sanoa vielä, että kyllä täytyy ihmetellä noitten meidän pyörien kestävyyttä! Reiman kampi oli varmastikin rikki jo ennen Altaan lähtöä, ja sen täytyy olla joku maanantai-kappale, koska ei huippukammet ihan itsestään hajoile. Tuota kampiepisoidia lukuun ottamatta meillä ei ollut kerta kaikkiaan mitään ongelmia pyörien kanssa! Voimansiirto toimi aivan mahtavasti, vaikka se oli välillä tooosi paksun muta ja hiekkakerroksen alla. Renkaitten kanssa ei ollut mitään huolta, vaikka Finnmarksviddan alusta on varmasti omiaan rikkomaan renkaita. Kymmeniä kilometriä terävää rakkakivikkoa, mutta meillä ei käynyt edes mielessä huolehtia renkaiden kestävyydestä. Maxxiksen Ardent Racet oli tuohon maastoon loistava rengasvalinta, ja se noin 1,8 barin paine, joka me lähtiessä renkaisiin laitettiin, oli tallessa vielä 250km ajon jälkeenkin. Huikeaa! Konan Hei Hei Supremen geometria on tuollaiseen suoritukseen ihan omimmillaan, ja jos jotain haluaa tehdä pyörän säädöissä ensi vuonna toisin, voisi joustoja säätää vähän pehmeämmiksi.

Reissu oli tosiaan hieno ja kiitos siitä kuuluu taas kaikille meidän mahtaville tukijoille. Erityiskiitos menee Karigasniemelle K-Market Härköselle, joka loppu viimein mahdollisti juuri tämän reissun toteutumisen! Ei tullut huippu onnistumista tällä kertaa, mutta tämän vuoden kokemuksen voimalla me ollaan jälleen vähän kovempia ja ensi vuonna me varmasti taistellaan itsemme maaliin!

Onnea kaikki Offroad Finnmarkin maaliin ajaneille! Ootte melko kovia! :)